Ranta-alueiden maankäyttöä ohjataan pääasiassa ranta-asemakaavoilla. Ranta-asemakaavat ovat niin sanotusti maanomistajien kaavoja, eli maanomistaja voi laatia omistamalleen ranta-alueelle ranta-asemakaavan. Kunta hyväksyy ranta-asemakaavan.
Ranta-asemakaavoituksella ohjataan rakentamista ja muuta maankäyttöä yksityiskohtaisesti. Kaavassa määritellään muun muassa mitä, miten ja minne saa rakentaa.
Ranta-asemakaavan laadinnan keskeisimmät hyödyt, joita kaavoituksella tavoitellaan:
- Maanomistaja haluaa saada lisää rakennusoikeutta nykyiselle rakennuspaikalleen.
- Maanomistaja haluaa saada (lisää) rakennuspaikkoja omistamalleen ranta-alueelle.
- Maanomistaja haluaa sijoittaa mahdollisessa oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa maalleen osoitetut rakennuspaikat toisella tavalla tai haluaa muuten vähäisesti poiketa yleiskaavan kaavamääräyksistä.
- Maanomistaja haluaa turvata kiinteistön rakennusoikeuden pysyvästi. Ranta-asemakaava on aina voimassa (tai kunnes maanomistaja mahdollisesti haluaa muuttaa ranta-asemakaavaa), ja maanomistaja voi hakea rakennuslupaa ranta-asemakaavan mukaiseen rakentamiseen milloin tahansa kaavan voimaantulon jälkeen. Esimerkiksi voimassa olevassa yleiskaavassa osoitettuun rakennusoikeuteen voi sen sijaan tulla muutoksia, mikäli yleiskaava kumotaan tai yleiskaavaa muutetaan kunnan puolesta. Ilman kaavaa uudis- ja lisärakentaminen edellyttää ranta-alueella aina poikkeamislupaa, joka on kerrallaan voimassa enintään kaksi vuotta. Poikkeamisluvan myöntäminen on harkinnanvaraista, eikä luvan saamisesta voi olla ennalta varmuutta.
- Maanomistaja haluaa toteuttaa maallaan tiivistä rakentamista (esim. matkailupalvelujen alueen), jonka suunnittelu edellyttää ranta-asemakaavaa.
- Ranta-asemakaava nostaa ranta-alueen arvoa, koska rakennusoikeudet ovat kaavan perusteella sitovat ja pysyvät.
Suurin osa nykyisin laadittavista ranta-asemakaavatöistä on ranta-asemakaavojen muutoksia.